Kuinkas sitten kävikään, osa 2

Syksy oman PT:n ja työn parissa on vaihtunut talveksi. Koska suutarin lapsella, eikä välillä suutarilla itselläkään, ole kenkiä, täytyy myöntää että ne omat tavoitteet olisivat kyllä unohtuneet ja heitetty romukoppaan monta kertaa kuluneiden kuukausien aikana ilman omaa traineria. Uusi työnkuva ja viikkorytmi ovat asettaneet kehoni koville koetoksille niin fyysisesti kuin henkisestikin. Se onko järkevää ottaa spinning-, kahvakuula- JA pilatestuntien ohjaaminen samalle illalle peräkkäin, treenata leuanvetoja samana päivänä kun käy oman asiakkaan kanssa tekemässä kivienheittelytreeniä ja juosta tukka putkella treenistä toiseen, on nyt valjennut minulle. Kantapään kautta tietenkin. Kehon jaksamisella on rajansa, vaikka fysiikka olisikin hyvässä kunnossa.

Haasteet on tehty voitettavaksi

Innokkaan startin jälkeen tuli takapakkia olkapäävamman muodossa. Treeniä jouduttiin keventämään ja urheiluhieroja Sanna Liesmäki hieroi ja kinesioteippasi kättä kuntoutuksen edistämiseksi (Sanna hieroo ja teippaa Lady Line Lauttasaaressa) ja Stelios ohjeisti olkapään ja kyynärpään kuntouttavia liikkeitä ja venytyksiä. Koska haluaisin treenin tuntuvan ja näkyvän nytheti oli TODELLA haastavaa keventää kuormaa ja tehdä kuntoutusjumppaa jotta käsi saataisiin taas leuanvetokuntoon. Pitkäjänteisellä työllä ja loistavien ammattilaisten avustuksella on olkapää kuitenkin nyt kuntoutettu ja turkkilainen ylösnousukin sujuu "ihan mukavasti". Ja tavoitteet ovat edelleen kirkkaana mielessä!

Turkkilainen ylösnousu 8kg
Boulderkeskuksessa Pasilassa

Turkkilainen ylösnousu on ollut eräs olkapään hyvinvoinnin ja koko kehon voima- ja tekniikkatason mittari koko syksyn. Aluksi treenasimme Stelioksen kanssa pitkään pelkkää tekniikkaa ihan pienillä painoilla. Ja sitä sitten nimittäin treenattiinkin, ihan puutumiseen saakka (haluan nostaa HETINYT sitä isoa kuulaa!). Mutta se kannatti! Yhdeksän viikon hajoittelun, olkapään ja myös pienen reisivamman kuntouttamisen jälkeen alkoi nousta yhä isompaa ja isompaa kuulaa ylös asti. Pidin itseäni ihan voittajana kun sain nostettua itseni ylös 16kg:n kanssa:  

Kuvattu IdealFit Hakaniemessä

Viime perjantaina haimme Stelioksen kanssa lisää rajoja eri liikkeissä ja tässä lopputulos turkkilaisen ylösnousun osalta:

Kuvattu IdealFit Hakaniemessä

Aiemmin, ennen systemaattisen treenaamisen aloitusta, liike onnistui juuri ja juuri 8kg:n kuulalla ja tekniikkakin oli vähän sinne päin. Maltti (ja oma PT) on valttia!

Samaan aikaan toisaalla

Sain hienon mahdollisuuden kokeilla FirstBeatin hyvinvointianalyysia kollegani Jaana Hautalan (Oivaltamaan Oy) kautta. Mittauksessa pidetään sydämen sykevälivaihtelua seuraavia elektrodeja kolme vuorokautta ja laajaan tutkimusdataan peilaten saadaan hyvin tarkkaa informaatiota kehon fyysisestä tilasta, palautumisesta ja levon laadusta. Siis kaikista niistä asioista jotka ovat oleellisimpia hyvinvoinnin ja myös tavoitteiden (kuten painonhallinta tai leuanveto) ja tulosten saavuttamisen kannalta.

Onnekseni sain loistavat tulokset mittauksesta. Palautumiseni on riittävää ja vaikka maanantai-illat suihkin ne kolme jumppaa putkeen, kehoni palautuu seuraavan päivän koetoksiin täydellisesti yön aikana! JES! Tämä on Jaanan mukaan suhteellisen harvinaista hänen näkemiensä analyysien perusteella; Suuri osa ihmisistä elää liian kuormittavasti eikä keho pääse palautumaan stressistä, liikunnasta tai työstä riittävästi ennen seuraavaa päivää, treeniä tai työviikkoa. Jälleen yksi hyvinvoinnin analyysi ja tuote jota voin suositella ihan kaikille, niin liikunnan alan ammattilaisille, kuin heidän asiakkailleenkin ja esimerkiksi työnantajalle työhyvinvoinnin mittaamiseen.

Mitä sinä teet tänään oman hyvinvointisi ja itsesi eteen? Millä tavalla sinä hoidat omaa terveyttäsi tällä viikolla?

Sinä päätät, NYT!

Ihanaa joulun aikaa toivottaen,

Lotta

Kuinkas sitten kävikään

Syksy on jo pitkällä ja ihanat aurinkoiset päivät vuorottelevat synkkien ja sateisten kanssa. Pidän itse hirmuisesti syksystä. Kaikki ne värit, tuoksut, kuulaus ja se ihana hapekas ilma joka sateen myötä on tarjolla lähes päivittäin lenkkeilijöille ja muille ulkoilijoille.

Lauttasaaren syksyisiä tyrskyjä

Persona trainerin personal trainer

Koska uudet rytmit ja fyysinen työ asettavat haasteen omalle treenaamiselle ja keksin eräänä päivänä haluavani oppia vetämään leukoja ja seisomaan käsilläni, palkkasin itselleni oman personal trainerin! Minulle oma treeni on sitä omaa aikaa. Kun ohjaan, olen 100% läsnä asiakkaitani varten, enkä keskity itseeni, omaan treenaamiseen. Vaikka sitä tulee spinning-tunnilla käytettyä (joskus ihan vahingossakin) niitä samoja isoja vastuksia joita asiakkailleni ohjaan, ei se ole mielelleni sama treeni kuin jos teen sen itsekseni, vapaa-ajalla.

Mutta hei, enkös minä itsekin osaisi itseni valmentaa tekemään noita juttuja? Sitähän olen täällä blogissakin paasannut, ammattitaitoisen personal trainerin ei tarvitse osata itse jotta voi ohjata toisen tavoitteisiin. Joo-o, osaisinhan minä. Varmasti osaisin. Mutta ajatus omasta personal trainerista kuulostaa niin ihanalta luksukselta; Se että joku on MINUA varten 100%, auttaa MINUA pääsemään MINUN maailman tärkeimpään tavoitteeseen. Kaikki tieto on minussa kyllä, mutta kummasti se että joku ulkopuolinen ohjaa ja opastaa, auttaa. Joku joka osaa ”Think outside the box”.

Olen liian lähellä itseäni ollakseni oma personal trainerini.

Primaalia energiaa

Olen treenannut yhdessä PrimiFit:n Stelios:n kanssa nyt kolme viikkoa. Halusin ottaa intensiivisen aloituksen, tietenkin, koska innostuin ajatuksesta ja itsestäni vetämässä leukoja. Päätin siis että haluan alkuun tavata traineriani kaksi kertaa viikossa.

Homma alkoi tietenkin alkukartoituksella joiden jälkeen asetettiin aikaraami ja itse muotoiltu kuvaus tavoitteille (käytin lisäksi minua motivoivia kuvia leukoja vetävistä naisista, kauniista lihaksista ja käsilläseisonnasta):

31.12.2012 Herään virkeänä ja innokkaana jokaiseen päivään. Vatsani on sileä, enkä koe turvotusta.

30.09.2013 Osaan vetää leukoja, jaksan tehdä viisi. Minulla on vahva, joustava ja kaunis keho jossa vatsalihakset erottuvat kauniisti. Seison käsilläni sujuvasti.

HETIKAIKKIMULLENYT!!!!

Siis mitä mitä?! Kestääkö tässä tosiaan NOIN kauan?? Ensi vuonna vasta? Haluan hetinyt osata! Lisäksi treeniohjelmassani on VAIN viisi liikettä ja mun pitäisi käydä viikonloppuisin rauhallisilla kävelyillä? Eikös koviin tuloksiin päästä kovalla treenillä?

MUTTA, kun harjoittelu lähti alkuun, ymmärsin kuinka haastavan tavoitteen olen itselleni asettanut. Ylätaljassa jaksoin vetää hädin tuskin 55kg ja negatiivinen (leuanvedon alaslaskuvaihe) leuanveto humpsahti alas muutamassa sekunnissa. 

Huomasin myös hyvin nopeasti rauhallisten, rentouttavien kävelyretkien ja lyhyen ja napakan VIRKISTÄVÄN treenin tuovan minulle lisää energiaa, eikä vähentävän sitä entisestään fyysisen työn lisäksi. Herään nyt jo virkeämpänä ja innostuneempana aamuisin. Oma valmentajani näki sen laatikon ulkopuolelle ja antoi keholleni jotain uutta, jotain tehokasta ja jotain mitä se tarvitsee. Vähemmän on todellakin enemmän!

Laajalahden kaislikon suhinaa kuunnellessa mieli lepää

Lisäksi oli mahtavaa huomata että myös Stelios on sitoutunut tavoitteeseeni ja miettinyt juuri minulle sopivan treeniohjelman. Se tuntui hyvältä. Se saamani 100%. Muutaman tapaamisen jälkeen olin valmis jatkamaan oman personal trainerin kanssa sinne asti että leuanveto onnistuu, eli pitkälle ensi vuoteen. Jollain tapaa se treenaaminen tuntuu ihan erilaiselta, hauskemmalta, yhdessä oman valmentajan kanssa. Saan itsestäni enemmän irti. Olen sitoutuneempi. Motivoituneempi. Keskityn vain MINUUN.

Niin ja pääsen vihdoin kurkistamaan asiakkaideni saappaisiin. 

Tältä se tuntuu kun voi sanoa ”Minulla on personal trainer”

Aika hyvältä, kokeile vaikka! Suosittelen!

Syksyisen värikkäin treeni-terveisin,

Lotta

Työviikko joka ei tuntunut työviikolta.

Palasin lomalta viikko sitten ja täysipäiväistä liikunta- ja hyvinvointialan yrittäjyyttä on nyt viikko takana. 

OLO ON AIVAN HUIKEA! 

Viikkoni on sisältynyt hurjasti kaikkea kivaa. Asiakaspalvelua ja  jumppien ohjausta eri keskuksissa, koulutusta, asiakastapaamisia, uusia yhteistyökuvioita, hyviä fiiliksiä ja intoa.

Uusina tunteina syksyyni tulee kahvakuula- ja Fitness Pilates-tunnit Lady Line Hakaniemessä jossa vakkarituntini alkavat maanantai-iltaisin syyskuun alusta. Kävin  tuuraamassa alkuviikosta Hakaniemessä kahvakuula-tunnin, joka oli elämäni ensimmäinen laatuaan! Kahvakuulailu on minulle entuudestaan tutumpaa, mutta Fitness Pilates-koulutus on tulevana viikonloppuna, joten kerron tunnelmia uudesta lajista ensi kerralla. Tällä viikolla pidin myös teemaspinning-tunnin Lady Line Lauttasaaressa. Lady Spin Goes 90´s 75-minuuttinen spinning-tunti vei pyöräilijät räiskyvälle 90-luvulle ja pukeutuminen piti tietenkin olla teeman mukainen (ainakin ohjaajalla).

Näissä housuissa hiki tuli jo ennen treeniä!

Aloitan Fressi Espoonlahdessa Personal Trainerin työt ensi viikolla, joten tähän viikkoon sisältyi myös Fressin koulutus. Oli ihana tavata uusia ihmisiä, verkostoitua ja oppia uutta kokeneilta treinereiltä! Uudet haasteet odottavat siis myös Espoossa! 

Tietenkin ehdin tehdä myös asiakastapaamisia. Aloitan yhteisen projektin työnimellä "10 viikkoa, 10 kiloa" kollegani kanssa. Kollegani joka on nyt asiakkaani, hänen nimensä ja statuksensa jääköön vielä salaisuudeksi, toivoi tarkistusta liikunta- ja ruokailutottumuksiinsa sekä henkistä valmennusta. Tavoitteena on 10kg:n painonpudotus ennen liikunta-alan opintojen aloitusta lokakuun lopussa. Hän tulee kirjoittamaan blogia yhteisistä hetkistämme ja projektin etenemisestä, joten siitä aiheesta on luvassa lisää lähiaikoina! 

Torstai-iltana vietimme Lady Line Lauttasaaren työporukalla "roolinvaihtobileitä" koska siirryn toisiin tehtäviin Lady Linen asiakaspalveluvastaavan työstä. Iltaan sisältyi hyvän ruuan ja juoman lisäksi life coachingia jossa teimme työpäivän tunnekartat. Oma työpäiväni näyttää (ainakin tunnetasolla) tältä:

Virkeä aamu, jännitystä, yhteistä tekemistä, liikuntaa, värikkyyttä, energiaa ja myös rauhoittumista.
Lotan työpäivä.

Lisäksi MeNaiset Sport-lehdessä oli juttu liikuttajaprofiileista ja huco Sportista. Aihe josta myös itse kirjoitin aiemmin blogissani. Pidän huco Sportia niin hyvänä juttuna ja työkaluna että tarjoan kaikille asiakkailleni mahdollisuuden sekä liikuttaja- että ravintoprofiilin saamiselle. Myös maintsemani 10-projekti aloitettiin näiden profiilien kartoittamisella. Voit lukea minun ja muiden ammattilaisten näkemyksiä liikkujaprofiileista MeNaiset Sport-lehdestä numero 5 (julkaistu 15.8.2012).

Nyt kun kaikkea tätä kirjaa ylös, tuntuu että melkein pitäisi hengästyä kaikesta  tekemisen määrästä. Mutta minustapa ei edes tunnu siltä että tässä olisi työviikko takana! Miten voikaan olla niin että työ voi olla niin hauskaa ja antoisaa ettei se edes tunnu työltä! 

Mitähän hauskaa ja upeaa ensi viikko tuokaan tullessaan?

Lämpimiä ja aurinkoisia elokuun päiviä toivotellen,
Lotta

2486215-8

Siinä se nyt on. 2486215-8. Tärkeä numero jonka eteen olen tehnyt töitä koko kevään. Se suuri juttu josta olen täälläkin hehkuttanut, ja syy hiljaiselolleni blogin suhteen. Tämän numeron minulle ilmoitti rekisterihallitus. 

Liikuntapalvelu ILO on nyt totta. Minun yritys. Oma. Minun näköinen. Mun juttu! IHANAA! Aion jatkaa samalla strategialla; Liiku! Iloitse! Nauti! on myös jatkossa iskulauseeni ja mottoni. Tapani toimia yrityksenä. Visio.

Niin kuinka monta työtä sulla olikaan?

Välillä on tuntunut siltä että olisin tehnyt kolmea työtä yht´aikaa. Ja niin varmaan teinkin. Tässä on mietitty liiketoimintasuunnitelma, laskettu työverkkoja vesille, puurrettu laskelmien kanssa ja suunniteltu uusia liikuntatuotteita markkinoille. Niin ja ohessa tehty ihan sitä päivätyötäkin, onneksi sentään samojen asioiden äärellä, liikunnan parissa. Niin ja ostimme myös asunnon. Puuhaa on siis piisannut. Kaikesta puurtamisesta ja työmäärästä huolimatta olo on UPEA! Tämä on pitkäaikainen haave joka on nyt totta! 

Nyt on aika nauttia ja iloita työnsä hedelmästä. Vähän lomailla. Olla vaan. Ehkä vähän liikkua kesämökin metsäteillä, hupsutellen, meloen, ulkoillen. Ihan rauhassa.

Kävimme ottamassa varaslähdön kesälomaan Hangon saaristossa. AH!

Kuinkas sitten kävikään?

Töitä teen jatkossa eri keskuksilla (tämän ihanan ja rentouttavan loman jälkeen); Lady Linella Lady Trainerina ja ryhmäliikunnanohjaajana (tervetuloa tunneilleni Lauttasaareen), Spa Wellness Club:lla Espoossa personal trainerina ja Suomenlinnan Kuntomaneesilla yritysryhmien liikuttajana. Olet myös lämpimästi tervetullut iloitsemaan ja liikkumaan kanssani ihan vaikka ulkoilmaan, omalle salillesi tai uuden harrastuksen pariin. Teen myös kotikäyntejä sekä yritysryhmiä tilausten mukaan. Olen menossa myös Fitness Pilates-koulutukseen, joten arsenaalini kasvaa syksystä ainakin yhdellä lajilla.

Oma polku on ihanasti kirkastunut kevään aikana, tuntuu siltä että saan asiakkaistani NIIN paljon hyvää energiaa. Nautin aidosti työstäni jolla saan ihmiset liikkeelle. Nyt on ihana alkaa suunnittelemaan yrityksen raikasta, minun näköistä ilmettä myös visuaalisesti. Kaikenmoinen näpertäminen niin excelin kuin suunnitelmienkin kanssa on mieleeni. Liikunnan ja ihmisten auttamisen lisäksi tietenkin. Tämä on juuri sellainen paketti joka sopii minulle. Liikuntaa, ihmisiä ja exceliä. Täydellinen Työ juuri minulle!

Yksin ei pärjää

Jotta tämä kaikki työmäärä olisi ollut mahdollista, olen saanut hurjasti apua ja tukea ympäriltäni. Ihan odottamattomistakin paikoista. Iso kiitos kuuluu tässä kohtaa kaikille ihanille asiakkailleni, tukijoukoilleni, yrityskonsultilleni sekä "kasvattajalleni" Lady Line Lauttasaareen. Erityisesti kodin tukijoukoille hauan esittää isot kiitokset. Tämä haave on vaatinut välillä myös ymmärrystä. Teidän kaikkien ansiosta haaveeni on totta! 

KIITOS!

Ystäväni ja yrityskonsulttini kissa Amalia
halusi myös auttaa papereiden kanssa.

Muistathan nauttia kesästä. Ei haittaa jos muutama lomakilo tulee, ne sulaa kyllä syksyn myötä, liikuntaharrastuksen avulla. Ja minun kanssani tietenkin!

Nettisivutkin ovat tekeillä, mutta kuulumisiani ja ajatuksiani jaan edelleen täällä blogissa. 

Jatkossa vähän useammin ;)

TÄSTÄ SE ALKAA!

Aurinkoista kesää,

Lotta

Yrittäjä, Haaveiden toteuttaja

P.S. UNELMAT ON TEHTY TOTEUTETTAVIKSI!

Tyyli ratkaisee

Puhdas paperi

Minua innostaa joka kerta yhtä paljon uuden ihmisen tapaaminen, tutustuminen ja mahdollinen yhteinen polku. Uusi asiakas on kuin puhdas paperi johon yhdessä alamme piirtämään. Molemmilla on omat kynänsä, oma näkemyksensä miten kuva piirretään. Asiakkaan on helppo kertoa minulle mitä hän tahtoo, mitä hänen kuvassaan on.  Kysymys useimmiten on kiinteytymisestä, painonhallinnasta tai liikunnan lisäämisestä arkirutiineihin, selkeitä tavoitteita siis. Tavoitteiden saavuttamiseen on kuitenkin moia teitä. Sen yhteisen kuvan voi piirtää niin eri välineillä ja tyyleillä. 

Tärkeät kysymykset: MITÄ JA MITEN?

Tavoitekeskeisessä maailmassa on liian helppo unohtaa kysymyksen MITÄ jälkeen äärimmäisen tärkeä kysymys: MITEN? Puhdas paperi on usein vertauskuva uudesta aloituksesta, sitä mitä asiakkaalle myös  asiakassuhteemme usein on. Mutta mitä jos ohjaaja alkaa piirtämään ihan eri tyylillä kuin toinen tai ihan väärillä väreillä tai välineillä? Tai entä jos se toinen kaivaakin tussin esille? Lopputuloksesta tulee vain suttua ja paha mieli molemmille. 

Yhteisen sävelen (eli niiden oikeiden piirrustusvälineiden) löytäminen on hienovaraista, äärimmäisen tärkeää ja tietyllä tapaa elinehto hyvälle valmennussuhteelle. Sävelen löytäminen on ohjaajan vastuulla. Ohjaajalta vaaditaan hyviä ihmissuhdetaitoja ja taitoa ymmärtää ja lukea (sekä tukea) asiakasta. Toisinaan ohjaajalla menee kauankin että ne oikeat värikynät löytyvät, jotta hän osaa tarjota asiakkaalle juuri HÄNELLE sopivia, motivoivia juttuja ja osaa esittää ne vielä asiakkaan omaa tyyliä tukevalla tavalla. Mikäli asiakkuussuhde ei ole jo päättynyt saavuttamattomista tavoitteista turhautumiseen.

Kuvaan astui huco sport

Olen päässyt työni kautta tutustumaan, ja myös käyttämään aktiivisesti, huco sport:n tarjoamaa liikkujaprofilointia. Profiloinnissa asiakas (eli profiloitava henkilö) vastaa yksinkertaisiin kysymyksiin liikuntatottumuksiin ja -mieltymyksiin liittyen. Vastausten perusteella henkilöstä tehdään oma huco sport-profiili jota myös ohjaaja voi hyödyntää. 

Pitkäjänteisen ja tuloksekkaan liikunnan salaisuus on oman luontaisen liikuntatyylin löytäminen ja henkilökohtaisten motivaatiotekijöiden tunnistaminen sekä erityisesti taito ylläpitää liikuntamotivaatiota. 

Liikuntamotivaation ylläpitämiseksi on tärkeää asettaa oikeanlaiset tavoitteet, tehdä oikeanlainen liikuntasuunnitelma ja seurata etenemistä oikein, omalle tyylille sopivasti. Eri liikuntatyylit suhtautuvat eri tavoin tavoitteisiin, suunnitelmaan, ohjaukseen ja palautteeseen. Erityisesti motivaation tukemiseen ja itsensä johtamiseen liittyvää apua tarvitaan. huco sport on työkalu, jonka avulla kukin liikkuja löytää itseään motivoivat tekijät ja mikä tärkeintä: itselleen sopivimmat tavoitteet.

Mikäli menneisyydessä on jo liikuntaan liittyviä huonoja kokemuksia, on oltava erityisen huolellinen siitä, että mahdollistetaan mielekäs ja luontainen tapa aloittaa liikunta (uudelleen). Liikunnan aloittaminen suosituilla trendilajeilla tai ystävän suosikkilajeilla voi tuoda epäonnistumisen kokemuksia, joista muodostuu ennen pitkää liikunnan esteitä.

Liikunnan aktiiviharrastajat usein juuttuvat tiettyihin lajeihin, mikä yksipuolistaa harrastuksen ja voi johtaa innostuksen vähenemiseen. Monipuolinen liikunta tuo parhaat tulokset pitkällä tähtäimellä.

...  

Profiili näyttää myös, miten liikuntatyylisi muuttuu paineen alla, kun esim. on stressitilanne tai kun olet aloittamassa liikuntaa. 

huco sport-profiili perustuu TAZ!®-profiiliin, jota on hyödynnetty yritysmaailman valmennusten osana jo vuosia.

http://www.hucosport.com/index.php/hucosportprofiili 

Värejä

Profiloinnin kautta ohjaaja saa käsityksen siitä, mitä ja erityisesti MITEN asiakas tahtoo liikkua. Toista motivoi tiukka treenisuunnitelma tarkkoine aikatauluineen, toinen kaipaa vaihtoehtoja, valinnan mahdollisuuden. Profilointi voi olla myös itse liikkujalle jopa vapauttavaa. Huomasin itse tehtyäni profiloinnin, että saan olla vapaasti fiilistelijä ja itseni haastaja sopivassa suhteessa. Minun ei ole pakko lenkkeillä jotta pääsisin maratonille ensi vuonna. Voin juosta ihan vaan koska (ja jos) se on hauskaa. Pitkän ajan tavoite ei motivoi minua, elän tässä hetkessä: "Mitä juuri tänään haluan tehdä?", "Mikä tänään on fiilis?". Tällainen ohjaaja on kammotus sille siniselle tehoilijalle joka haluaa minuutti- (mielellään sekunti-) aikataulun treeneistään, käyttää tarkkoja sykerajoja, mittareita ja härpäkkeitä. 

Siksi juuri huco sport onkin nerokas tapa tutustua asiakkaaseen. Minulla on se ihan sama ammattitaito annettavana myös sinisille ja vihreille liikkujille (suosittelen tutustumaan eri profiilityyppeihin huco sportin sivuilla), minun täytyy vain vaihtaa oma luontainen tyylini heidän kaipaamalleen "taajudelle". Täytyy tosin myöntää että tällä hetkellä suurin osa asiakkaista on juuri samantyyppisiä punakeltaisia fiilistelijöitä. (Lieneeköhän muuten sattumaa että lempivärini on vihreä?) 

Saisiko olla jotain muuta?

Vaikka huco sport onkin kätevä ja hieno työkalu, ei se kuitenkaan tee ihan kaikkea työtä puolestani. Pidän edelleen ohjaajan tärkeimpänä työkaluna hyviä kommunikointitaitoja ja asiakkaan ymmärrystä monella tasolla. Sitä että osaa ottaa huomioon asiakkaan toiveet, tavoitteet ja persoonan sopivassa suhteessa. Huco sport toimii tässä loistavana tukena! 

Millä piirrustusvälineillä sinä kuvaat tavoitteesi ja tulevaisuutesi?

Lauttasaari-lehden juttu huco sportista 19.4.2012
Huomatkaa kuinka tyylikkäästi lainasin lehden oivaa otsikkoa.

Aurinkoisia kevätpäiviä tovotellen,

Lotta

Ketä Sinä katsot peilistä?

Huh heijaa! Johan on aikaa vierähtänyt edellisestä tekstistä.

Niin kutsuttua kiirettä eli kivaa tekemistä on riittänyt niin yksilö- kuin ryhmäasiakkaidenkin parissa. Ja onpa aikaa mennyt myös uusien tuulien virittelyn parissa. Siitä lisää tuonnempana. Omaan itseen keskityin Fit-lehden selluliittijutussa josta lupasinkin kertoa lisää.

Kuka minä olen?

Johanna Lätti haastatteli minua maaliskuun lehteen liittyen omaan projektiini hyvinvoinnin parissa, lähtökohtanaan selluliitti ja siitä eroon pääseminen. Haastattelun myötä päädyin pohtimaan omaa kehonkuvaani ja sitä miten sitä itsensä näkeekään peilistä päivittäin. Ja tutustumaan monta vuotta vanhoihin kuviin joissa näytän "ihan kamalalta".

Liettua 2005. Paikallisen vaatekaupan antia.

Vuodesta 2005, jolloin tämäkin kuva on napattu, ajatukset omasta itsestäni ja jopa minäkuvani ovat muuttuneet melkoisesti. Tietynlainen itseinho ja epätoivo erityisesti vaatekaupoissa oli tullut osaksi elämääni ja tilkitsin tästä herännyttä fyysistä ja henkistä pahoinvointia juomalla ja syömällä mitä sattuu ja paljon. Ihana noidankehä.

Tajusin että jotain pitää elämälleen ja omalle keholleen tehdä. En halua tuhota itseäni, terveyttäni. Myrkyttyä ja katkeroitua. Tahdon pitää itsestäni huolta, tahdon rakastaa itseäni. Yleensä tällaisissa tarinoissa SE hetki on jotenkin taianomainen tai on jollekin on tapahtunut jotain erityistä ja taianomaista. Minulle SE hetki oli ihan normaali junamatka laskuhumalassa Hyvinkäältä Helsinkiin. Päätin vaan että NYT SAA RIITTÄÄ! Siihen loppuivat riekkumiset baareissa JOKA viikonloppu (haluan huomauttaa että baareissa on ihan kiva riekkua ja roikkua JOSKUS, mutta viikottaista harrastusta "treenit 3 kertaa viikossa"-henkeen ei ole kannata aloittaa tai ainakaan jatkaa), kokeilin juoksemista, mitä olin aina inhonnut, ja löysin itseni myös salikortti kädessä fitness-kuntokeskuksesta.

Kuinkas sitten kävikään?

Sitten sitä luulisi että kun on se kortti ja päätös tehtynä, että nyt sitä sitten vaan odotellaan tuloksia. Ehei. Muistan ne pumppitunnit jossa tein olkapääbiisit ilman painoja, hartialihakset oli niin jumissa (eikä tekemisestä, vaan tekemättömyydestä) että pelkkä käsien pään yläpuolelle nostaminen pisti pyörryttämään. Sen steppitunnin josta lähdin pois alkulämmittelyn jälkeen "kuolemaan" pukkariin oksennus kurkussa. Muistan ekan 10minuutin juoksuni (lue: hidas hölkkä) juoksumatolla. Kuinka se sai sen inhottavan poltteen tunteen rintaan ja koko henkitorveen, mutta ah, niin hienon voittaja-fiiliksen mieleen. Muistan ne lihaskuntotunnit joiden jälkeen keho huusi armoa viikon. Muistan kaikki ne repsahdukset, "ihansama"-illat ja "kaikkimullehetinyt"-fiilikset. -20kg ei tapahdu yhdessä yössä. Eikä yhdessä vuodessakaan. Joten MALTTIA!

Jollain tapaa olin kuitenkin päässyt sinne kuuluisalle oikealle polulle. Jos siis löydät sen, älä enään kadota sitä! Elämä vei kaupungista toiseen, opiskelijaelämä baarista toiseen (jo vähän hillitymmin), mutta samalla liikunnasta oli (uudestaan) tullut osa elämääni pysyvästi. Voisin sanoa että lopullinen käänne oikeaan suuntaan tuli eteen kun sairastuin masennukseen ja sain burn outin. Tuntui että silloin sitä ensimmäistä kertaa pysähdyin miettimään että MITÄ minä olen, KUKA minä olen ja MITÄ HALUAN. Sitä kautta päädyin tähän (tosin edelleen aika monen mutkan kautta, ihanaa että elämän tie on niin mutkikas ja polveileva!) ammattiin. Erään yksilöasiakkaani sanoin: Mulla on aika hyvät referenssit painonpudotukseen.

Fit-lehden juttu 03/2012

Mikä minä olen?

Mulle käänteen teki oma olo, fiilis. Huco sportin profiilin mukaan olen "fiilistelijä". Oman liikuntatyylin tiedostaminen on ollut helpottavaa ja vapauttavaa. Se mikä itsestä tuntuu hyvältä on tärkeää. Mutta ensin pitää oppia tuntemaan oma kehonsa ja mielensä. Oppia kuuntelemaan mitä ne sulle kertovat. Katsoa peilistä niitä oikeita asioita.

Mulle hyvä "painonhallintalaji" löytyi kiipeilystä. Löysin kiipeilyseinältä ja lopulta ulko(maiden)kallioilta sen ilon ja riemun sekä onnistumisen kokemusen, jota haluan nyt viljellä muillekin. Sitä ennen ne salitreenit ja juoksut oli olleet vain suorituksia. Veren ja hien maku suussa ja pakonomainen laihtumisen päämäärä lasittuneissa silmissä kimmeltäen. Kun löysin lajin ja minulle oikean tavan liikkua "fiilistellen", alkoi tuloksiakin näkymään ihan eri tavalla. Ja piru vie, mulla oli vielä hauskaakin!

Enään ei tarvinnut juosta puun maku suussa räntäsateessa loska roiskuen (On hei ihan oikei, jos SÄ saat siitä jotain. Minä en saa.) vaan saan mennä hyvien ystävieni kanssa ulkoilemaan luontoon, tutustumaan uusiin kulttuureihin ja maihin. Ja samalla kuin huomaamattani tein itselleni hyvää myös fyysisesti. 

Kaikille tämä fiilistely ei toimi, mutta tärkeintä on se oma juttu ja tyyli tehdä. Suosittelen kaikille tämän "oman jutun" etsimistä ja löytämistä. Ja jos se ei meinaa yksin löytyä, niin tiedät mitä tehdä ;) 

Katso nyt itseäsi peilistä. Kenet näet ja mitä se sinusta ajattelee?

Ole hyvä itsellesi ja pidä hauskaa!

Lotta

Ensi kerralla kerron lisää asiakastyössä hyödyntämästäni huco sportin liikuntatyyli-kartoituksesta ja pian kerron myös uusista tuulista jotka alkavat puhaltaa :)

Kohtuus kaikessa!

Jumppapirkkojen taivas

Viime viikonloppuna 11-2.2.2012 vietettiin Kaapelitehtaalla vuoden yhtä Suomen suurinta yksittäistä jumppatapahtumaa Nike Blastia. Tapahtumassa kokoontuivat innokkaimmat jumppapirkot ja jumppaohjaajat ympäri Suomen. 

Varatessani lippuja joulukuussa, innostuin tapani mukaan laajasta valikoimasta ja tuntien eri teemoista. Hillitsemällä hurjasti itseäni, maltoin rajata varaukseni seitsemään jumppaan ja viiteen luentoon. Jo tämä oli minulle eräänlainen saavutus. Tämä jumppapirkkojen taivas olisi antanut parhaimmillaan (tai oikeastaan pahimmillaan) mahdollisuuden jumpata lähes tauotta kaksi päivää. Aamusta iltaan. Tarjolla oli hteensä 74 ryhmäliikuntatuntia ja 12 luentoa kahden päivän aikana. MITEN on mahdollista valita vain seitsemän jumppaa??

Vaikeatahan se oli. Jo varatessani hoin itselleni että en IHAN OIKEASTI kuitenkaan jaksa jumpata aamusta iltaan jos työviikko pitää sisällään jo niin sanotusti tarpeeksi liikuntaa. Muttakun haluaisin kokeilla tätä uutta ja tutustua tuohon konseptiin ja käydä kaverin ohjaamalla tunnilla ja en muka ehdi koskaan joogaamaan ja ja ja. Niin. Jos maksan siitä että pääsen jumppaamaan vaikka saan tehdä sitä työkseni, niin kyllähän sitä nyt silti kannattaa joku kohtuus pitää jotta siitä voisi myös nauttia.

Lopulta kävin viikonlopun aikana yhteensä neljässä jumpassa ja kahdella luennolla. Ja tietenkin kuvauttamassa itsestäni Nike-mainoskuvan.

O-hoi jumppapirkot siellä!

Liikuntaa piirakassa

Perusajatus tämän tyyppisissä tapahtumissa on tietenkin liikkua ja tavata samanhenkisiä ihmisiä. Ja tässä nimenomaisessa tapahtumassa ehkä myös hieman mainostaa itse Niken tuotteita. Ja jotta me ohjaajat pysyisimme ajan hermolla tulee meidän kouluttautua ja tutustua taukoamatta uutuuksiin ja trendeihin jotta osaamme kertoa niistä myös teille asiakkaille. Joskus ne omat opit meinaavat silti unohtua siinä omassa toiminnassa, varsinkin jos päästää itsensä vapaaksi tällaiseen tapahtumaan.

UKK-instituutin liikuntapiirakka.
Lähde: http://www.ukkinstituutti.fi/

                             

Jos tutustuu hieman UKK-instituutin liikuntapiirakkaan voi todeta että terveyttä edistävä liikuntamäärä perusterveellä 18-64-vuotiaalla ihmisellä sisältää kestävyysliikuntaa (kävely, puutarhatyöt, hyötyliikunta jne.) 2,5h viikossa ja lihaskuntoharjoittelua ja liikehallintaa (jumpat, kuntopiiri, venyttely jne.) kahdesti viikossa. Seitsemän jumppaa kattaa tämän suosituksen noin tuplasti KAHDESSA PÄIVÄSSÄ. Onko tässä nyt mitään järkeä? Kyllähän meidän jumppapirkkojen ja erityisesti ohjaajien tulisi tietää missä menee kohtuuden raja ja myös osata jotenkin pysyä itsekin sillä oikealla puolella rajaa!

Kohtuus?

Koska sisäpyöräily on minulle se rakkain laji jota ohjaan, halusin tietenkin Nike Blastissa kokeilla Musical Flow-tuntia Jarno Härkösen ohjaamana. Nautin pyöräilystä koska tunti soljui flowna ja nimenomaan musiikille jätettiin paljon tilaa. Tästä tunnista sain omillekin tunneilleni vinkkejä!

Tutustuin myös hulvattoman iloiseen Yoga Beatsiin ja karismaattiseen David Syeen. Tämä oli erittäin positiivinen kokemus! Jos sinulla on joskus mahdollisuus kokeilla tätä riemastuttavaa joogamuotoa, suosittelen erittäin lämpimästi. Varsinkin jos koet itsesi hieman estoiseksi, löydät itsestäsi aivan uusia puolia täällä!

Sunnuntaina kävin Anki Forsmanin luennoilla verbaalisesta ohjaamisesta ja coachingin merkityksestä tavoitteiden ja tuloksien luojana. Anki kouluttaa myös FAF:lla personal trainereita ja olen omien opintojeni myötä tutustunut häneen ja tiesin saavani taattua laatua. 

Tehokkaan lihastreeniin sain Inner Strength-tunnilla, jossa keskityttiin tekemään kymmeniä ja kymmeniä toistoja perusliikkeillä oman kehon painolla; Loputtomalta tuntuva määrä jalkakyykkyjä, lankkuja, punnerruksia uudestaan ja uudestaan. TEHOKASTA! Viikonloppuni päättyi Yin Yogaan, jossa keskityttiin restoratiivisiin pitkiin, aavaaviin ja venyttäviin liikkeisiin.

Oma Nike Blastin liikuntapakettini oli monipuolinen ja kohtuullinen (ainakin yltiöpäisimpiin jumppaajiin verrattuna). Hieman kaikkea piirakasta: Kestävyyttä, lihaskuntoa, liikkuvuutta ja venyttelyä. Tätä kaikkea sinunkin viikkosi tuli sisältää, jotta kehosi ja myös mielesi pysyy terveenä.

Liikuntapiirakassa esitetyt suositukset ovat nimenomaan vähimmäissuosituksia, eikä enimmäissuosituksista ole mitään piirakoita tai torttuja tehty. Mutta muistathan että kohtuuden raja menee siinä, kun liikunta ja siihen liittyvät ajatukset vievät suuren osan päivästäsi. 

Paitsi jos työskentelet liikunnan parissa ;)

Kohtuullista viikkoa!

Lotta

PS.

Jumppapirkko, subst. 

Henkilö joka jumppaa yli-nnokkaasti ja useimmiten liikaa. Usein naishenkilö. Esiintyy kuntokeskuksissa käyttäen keskuksen ryhmäliikuntapalveluita ahkerasti. Useimmiten myös ohjaa itse jumppia. Liikunta-alalla näistä jumppahulluista ja itsestä käytetty itseironinen  lempinimi. Harmiton muille.

Oppimisen riemu

Oi lapsuus! 

Muistatko kuinka opit lapsena kuin huomaamatta uusia taitoja? Emme välittäneet epäonnistumisista, kaatumisista tai edes likaantumisesta uutta opetellessamme. Suin päin kohti uutta ja aina täysillä, jos vaan mahdollista. Lapsena on sallittua epäonnistua ja yrittää uudelleen, silloin opimme uudet asiat ja taidot leikin kautta ja usein myös kantapään kautta. Okei, jälleen palaan vertauksessa lapsuuteen, mutta silloin kaikki vaan oli niin helppoa, hauskaa ja vaivatonta. Eikö vaan?

Miten uuden oppiminen voisi olla helppoa, hauskaa ja vaivatonta nyt aikuisenakin? Miten sallin itselleni epäonnistumisen?

Meidän aikuisten ei tietenkään tarvitse palata lapsuuteen ja leikkikentälle, (Vaikka sitäkin olisi toisaalta hauska kokeilla. Miten sitä jaksaa kirmata liukumäestä toiseen, sitten keinumaan ja kyykkimään hiekkakakkujen äärelle? Helppoa, halpaa ja tehokasta treeniä!) vaan voimme tuoda tämän lapsuuden oppimisen ilon myös omaan aikuiseen arkeemme. Mekin voimme iloita uusista ja tuntemattomista asioista tuntematta pelkoa tai epävarmuutta. Ja vaikka tuntuisikin epävarmalta, sinultakin löytyy rohkeutta yrittää uudelleen, ja oppia!

Oppiminen on ihanaa!

Olin tammikuussa kahdessa eri valmennuskoulutuksessa, joista toisessa erikoistun erityisesti naisen liikuttamiseen, Toisesta valmistun personal traineriksi. Mitä asioita tulee ottaa huomioon= Millainen nainen(/ko. asiakas) on liikkujana? Miten kohtaan (nais-)asiakkaan työssäni? Ihan hurjan jännittävää, mielenkiintoista, hauskaa ja inspiroivaa!

Olen erittäin helposti innostuvaa laatua ja jälleen uudet opit, asiat ja ihmiset saivat minut innostumaan omasta työstäni. Haluan HETINYT päästä kokeilemaan uusia tietoja ja taitoja käytännössä! Lapsi minussa herää aina uuden edessä, ja haluan että myös sinä pääset sen kokemaan! Vilpitön innostus ja tekemisen riemu.

Pidän tärkeänä asiakkaan kanssa työskennellessäni juuri oppimisen, liikkumisen ja liikkumisen oppimisen viemistä takaisin lapsuuteen ja sieltä löytyviin onnistumisiin. En tarkoita tällä leikkikentälle palaamista (välttämättä), enkä edes lapsuudesta puhumisesta (se jääköön terapeuteille!), vaan että valmennussuhteen tulisi olla hauska oppimisen tie jossa mielenkiintoiset ja arkielämää hyödyttävät harjoitukset siivittävät työskentelyä. Joku saattaisi kutsua tätä myös toiminnalliseksi harjoitteluksi. Näin pysyt hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa, ottamaan vastaanarjen haasteet, palautumaan stressistä tai vaikkapa ikääntymään arvokkaasti.

Jokainen valmennussuhde on myös valmentajalle oppimisen paikka. Valmentaja ja ohjaaja (oli se sitten personal trainer, kuntosaliohjaaja tai vaikkapa ryhmäliikuntaohjaaja) kartuttaa aina omaa ammattitaitoaan, jolla tietenkin on vakaa pohja koulutuksen myötä, ja "työkalupakkiaan" asiakastyöskentelyssä. Myös sinä opetat opettajaa! Valmentajan tehtävä on löytää ne juuri SINUA innostavat ja motivoivat tavat oppia ja liikkua ja sen hän voi tehdä vain oppimalla SINULTA.

Miten uskallan? Rohkenen yrittää ja epäonnistua?

Luottamuksellinen valmennussuhde, jossa on mahdollisuus tutustua ja löytää yhteinen sävel, siinä on mielestäni kaiken a ja o. Kun tämä pohja on luötu, syntyy valmennussuhteesta antoisa ja hedelmällinen asiakkaalle. Ja myös valmentajalle. Yhdessä on helpompi kokeilla ja turvallisessa ympäristössä ja seurassa voi epäonnistua ja yrittää sekä oppia ja onnistua aivan uudella tavalla. On upeaa nähdä työnsä hedelmät ja nauttia yhdessä asiakkaan kanssa uudesta opitusta harjoituksesta tai uuden hauskan ja mielekkään harjoitusmuodon löytymisestä! Uskallan väittää että myös asiakkaani iloitsevat näistä hedelmistä vähintäänkin yhtä paljon kuin minä!

Valmentajallasi on siis ne työkalut ja ammattitaito, joilla hän ohjaa sinut turvallisesti uuden oppimisen tielle. Se, osaako valmentajasi uimahyppyjä tai leuanvetoja, ei estä häntä valmentamasta ja ohjaamasta SINUA näihin lajeihin. Jos "työkalupakista" ei löydy juuri sinuun sopivaa työkalua, se hankitaan tai sitten ohjaaja osaa siirtää sinut juuri oikean ammattilaisen tai juuri siihen SINUN juttuusi erikoistuneen kollegan käsiin.

Odotan innolla kaikkia niitä tulevia asiakassuhteita joilla saan täydennystä omaan työkalupakkiini.

SINÄKIN USKALLAT!

Riemullista ja rohkeaa viikkoa SINULLE!

Terveisin,
Lotta

PS. Tulevissa kirjoituksissani kerron lisää omasta taustastani ja myös kiipeilyharrastukseni alkusysäyksestä. Lisäksi asiaa liikkujan profiloimisesta (kuullostaa tieteelliseltä, tekee aina vaikutuksen) ja Nike Blast 2012-tapahtumasta. Niin ja Fit-lehden haastattelusta, kerron tulevassa lehdessä omasta selluliitti-sodastani!