sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Ketä Sinä katsot peilistä?

Huh heijaa! Johan on aikaa vierähtänyt edellisestä tekstistä.
Niin kutsuttua kiirettä eli kivaa tekemistä on riittänyt niin yksilö- kuin ryhmäasiakkaidenkin parissa. Ja onpa aikaa mennyt myös uusien tuulien virittelyn parissa. Siitä lisää tuonnempana. Omaan itseen keskityin Fit-lehden selluliittijutussa josta lupasinkin kertoa lisää.

Kuka minä olen?

Johanna Lätti haastatteli minua maaliskuun lehteen liittyen omaan projektiini hyvinvoinnin parissa, lähtökohtanaan selluliitti ja siitä eroon pääseminen. Haastattelun myötä päädyin pohtimaan omaa kehonkuvaani ja sitä miten sitä itsensä näkeekään peilistä päivittäin. Ja tutustumaan monta vuotta vanhoihin kuviin joissa näytän "ihan kamalalta".

Liettua 2005. Paikallisen vaatekaupan antia.


Vuodesta 2005, jolloin tämäkin kuva on napattu, ajatukset omasta itsestäni ja jopa minäkuvani ovat muuttuneet melkoisesti. Tietynlainen itseinho ja epätoivo erityisesti vaatekaupoissa oli tullut osaksi elämääni ja tilkitsin tästä herännyttä fyysistä ja henkistä pahoinvointia juomalla ja syömällä mitä sattuu ja paljon. Ihana noidankehä.

Tajusin että jotain pitää elämälleen ja omalle keholleen tehdä. En halua tuhota itseäni, terveyttäni. Myrkyttyä ja katkeroitua. Tahdon pitää itsestäni huolta, tahdon rakastaa itseäni. Yleensä tällaisissa tarinoissa SE hetki on jotenkin taianomainen tai on jollekin on tapahtunut jotain erityistä ja taianomaista. Minulle SE hetki oli ihan normaali junamatka laskuhumalassa Hyvinkäältä Helsinkiin. Päätin vaan että NYT SAA RIITTÄÄ! Siihen loppuivat riekkumiset baareissa JOKA viikonloppu (haluan huomauttaa että baareissa on ihan kiva riekkua ja roikkua JOSKUS, mutta viikottaista harrastusta "treenit 3 kertaa viikossa"-henkeen ei ole kannata aloittaa tai ainakaan jatkaa), kokeilin juoksemista, mitä olin aina inhonnut, ja löysin itseni myös salikortti kädessä fitness-kuntokeskuksesta.

Kuinkas sitten kävikään?

Sitten sitä luulisi että kun on se kortti ja päätös tehtynä, että nyt sitä sitten vaan odotellaan tuloksia. Ehei. Muistan ne pumppitunnit jossa tein olkapääbiisit ilman painoja, hartialihakset oli niin jumissa (eikä tekemisestä, vaan tekemättömyydestä) että pelkkä käsien pään yläpuolelle nostaminen pisti pyörryttämään. Sen steppitunnin josta lähdin pois alkulämmittelyn jälkeen "kuolemaan" pukkariin oksennus kurkussa. Muistan ekan 10minuutin juoksuni (lue: hidas hölkkä) juoksumatolla. Kuinka se sai sen inhottavan poltteen tunteen rintaan ja koko henkitorveen, mutta ah, niin hienon voittaja-fiiliksen mieleen. Muistan ne lihaskuntotunnit joiden jälkeen keho huusi armoa viikon. Muistan kaikki ne repsahdukset, "ihansama"-illat ja "kaikkimullehetinyt"-fiilikset. -20kg ei tapahdu yhdessä yössä. Eikä yhdessä vuodessakaan. Joten MALTTIA!

Jollain tapaa olin kuitenkin päässyt sinne kuuluisalle oikealle polulle. Jos siis löydät sen, älä enään kadota sitä! Elämä vei kaupungista toiseen, opiskelijaelämä baarista toiseen (jo vähän hillitymmin), mutta samalla liikunnasta oli (uudestaan) tullut osa elämääni pysyvästi. Voisin sanoa että lopullinen käänne oikeaan suuntaan tuli eteen kun sairastuin masennukseen ja sain burn outin. Tuntui että silloin sitä ensimmäistä kertaa pysähdyin miettimään että MITÄ minä olen, KUKA minä olen ja MITÄ HALUAN. Sitä kautta päädyin tähän (tosin edelleen aika monen mutkan kautta, ihanaa että elämän tie on niin mutkikas ja polveileva!) ammattiin. Erään yksilöasiakkaani sanoin: Mulla on aika hyvät referenssit painonpudotukseen.

Fit-lehden juttu 03/2012


Mikä minä olen?

Mulle käänteen teki oma olo, fiilis. Huco sportin profiilin mukaan olen "fiilistelijä". Oman liikuntatyylin tiedostaminen on ollut helpottavaa ja vapauttavaa. Se mikä itsestä tuntuu hyvältä on tärkeää. Mutta ensin pitää oppia tuntemaan oma kehonsa ja mielensä. Oppia kuuntelemaan mitä ne sulle kertovat. Katsoa peilistä niitä oikeita asioita.
Mulle hyvä "painonhallintalaji" löytyi kiipeilystä. Löysin kiipeilyseinältä ja lopulta ulko(maiden)kallioilta sen ilon ja riemun sekä onnistumisen kokemusen, jota haluan nyt viljellä muillekin. Sitä ennen ne salitreenit ja juoksut oli olleet vain suorituksia. Veren ja hien maku suussa ja pakonomainen laihtumisen päämäärä lasittuneissa silmissä kimmeltäen. Kun löysin lajin ja minulle oikean tavan liikkua "fiilistellen", alkoi tuloksiakin näkymään ihan eri tavalla. Ja piru vie, mulla oli vielä hauskaakin!

Enään ei tarvinnut juosta puun maku suussa räntäsateessa loska roiskuen (On hei ihan oikei, jos SÄ saat siitä jotain. Minä en saa.) vaan saan mennä hyvien ystävieni kanssa ulkoilemaan luontoon, tutustumaan uusiin kulttuureihin ja maihin. Ja samalla kuin huomaamattani tein itselleni hyvää myös fyysisesti. 

Kaikille tämä fiilistely ei toimi, mutta tärkeintä on se oma juttu ja tyyli tehdä. Suosittelen kaikille tämän "oman jutun" etsimistä ja löytämistä. Ja jos se ei meinaa yksin löytyä, niin tiedät mitä tehdä ;) 

Katso nyt itseäsi peilistä. Kenet näet ja mitä se sinusta ajattelee?
Ole hyvä itsellesi ja pidä hauskaa!


Lotta

Ensi kerralla kerron lisää asiakastyössä hyödyntämästäni huco sportin liikuntatyyli-kartoituksesta ja pian kerron myös uusista tuulista jotka alkavat puhaltaa :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Iloista päivää Sinulle!