Yksi lensi yli kunnon

No niin... Hiljaiselon syyt ja seuraukset. 

Aloitettuani sen loman railakkaasti Cross Core-koulutuksella  onkin "loma" jatkunut treenistä vähän pidempään. Treeni tuntui jotenkin tahmealta jo koulutuksessa mutta pistin sen uuden lajin piikkiin. Sitten kun se lempilaji jooga tai kiipeilykään ei enää maistunut ja lihakset tulivat kipeäksi pelkästään asiakkaan kanssa tehdyn kävelylenkin jälkeen, piti ottaa aikalisä.

Kun ylikunto iskee

"Ylikunnossa ihmisen autonomisen hermoston tasapaino horjuu. Yleisesti puhutaan sympaattisesta ja parasympaattisesta ylikunnosta. Sympaattisessa ylikunnossa ihmisen sympaattinen hermosto eli kansanomaisemmin stressihermosto käy ylikierroksilla. Tällöin sykkeet ovat korkealla, ihminen on väsynyt ja rauhaton. Parasympaattinen ylikunto oireilee taas päinvastoin: sykkeet eivät nouse rasituksessa, henkilö on flegmaattinen, masentunut ja välinpitämätön. Sympaattinen ja parasympaattinen ylikunto voivat esiintyä myös yhtäaikaa."

Itse olin puolisalaa ajatellut jo aiemmin, voisiko tästä olla kysymys mutta uskoin sen vasta kun oma valmentajani alkoi epäilemään. Onneksi oireeni olivat aluksi "vain" fyysisiä (vaikka myöhemmin fyysisten oireiden pitkittyessä alkoi myös mieli vetää maahan) ja tilanne havaittiin suhteellisen ajoissa eikä ylikunto päässyt kroonistumaan. Olo oli  kuitenkin jatkuvasti väsynyt, kurkku kipeänä, vatsa oirehti, olo oli flunssainen ja tukkoisen vedoton koko ajan.

Miten tästä eteenpäin?

Aloitin hurjan vitamiinikuurin, söin entistä terveellisemmin, jätin kaiken treenaamisen tauolle ja keskityin vähentämään erityisesti fyysisempiä töitä. Kuukauden aikana jouduin kuitenkin olemaan useampaan otteeseen flunssan takia pois töistä ja vasta kolmannen kerran jälkeen suostuin lääkärille ja "alistumaan" antibioottikuuriin. Sitten alkoi selkäkin oireilemaan. Argh!

Yleensä kiipeilen aina ohikulkiessani näillä tangoilla.
Mummokävelyllä kiipeilykin oli kielletty.

Kevyesti eteenpäin

Jouduin tyytymään lihasvoimaharjoittelun ja reippailun sijaan "mummokävelylle" ja kevyeen venyttelyyn. Kun antibiootti alkoi puremaan ja pienellä jumpalla selkäkin koheni, alkoi myös mieliala nousemaan. Nyt olenkin ottanut päivittäiseen aamurutiiniini 10-20 minuutin joogaharjoituksen jossa teen kevyen aurinkotervehdyssarjan tai venyttelyä. Päätin kokeilevani tätä kuukauden ja katsoa miltä olo tuntuu tämän jälkeen. En ole aamuihmisiä, mutta joogaharjoitus on ihana tapa aloittaa aamu niinäkin päivinä kun pitää herätä jo viiden jälkeen (enpä olisi tätäkään uskonut sanovani!). 

Katsotaan mitä mieltä olen kuukauden päästä :)

-Lotta

Kehonhallintaa ja hauskanpitoa

Onpahan ollut taas hiljaiseloa. Kerron lisää hiljaiseloon johtaneista tapahtumista jooga-aiheisessa tekstissäni pian, nyt haluan kuitenkin ensin kirjoittaa käymästäni Cross Core-koulutuksesta.

FAF järjesti Cross Core-koulutuksen Kampin Fressissä 28.9.2013. Olin viime vuodesta viisastuneena "määrännyt" itselleni viikon loman tähän syys-lokakuun vaihteeseen, ja mikä olisikaan parempi tapa aloittaa loma kuin kokeilemalla jotain uutta!

Olen harjoitellut kehonhallintaa tähän mennessä lähinnä pilateksella, joogalla ja kiipeilemällä. Kaikessa tekemisessämme on tietenkin painovoima vastuksena ja jokaisessa lajissa maltti on valttia. Minulla oli siis periaatteessa "hyvät" lähtökohdat Cross Core-harjoitteluun... Mutta kuinkas sitten kävikään...

Näin maahantuoja kertoo välineestä: 

CrossCore® Rotational Bodyweight Training™ (RBT) on monipuolinen harjoitusväline pienessä koossa. Alunperin USAn armeijalle kehitetty ja War Machineksi ristitty väline yhdistää toiminnalliset harjoitukset, vartalon kierrot ja painovoiman. Sittemmin CrossCore® -nimen saanut väline mahdollistaa sekä staattiset että haastavat dynaamiset harjoitukset. Harjoituksia voi jokainen suorittaa tasonsa mukaan, siksi väline sopii niin vasta-alkajalle kuin kokeneelle harjoittelijalle. Laite on tehty kestämään ja sillä voidaan tehdä niin perinteisiä lihaskuntoharjoitteita kuin vaativia toiminnallisia harjoituksia koko keholle. CrossCoresta saadaan vastapainoa käyttämällä toiminnalliseen harjoitteluun sopiva taljalaite, siihen voidaan kiinnittää renkaat, tanko, hiekkasäkki, harjoitteissa vain mielikuvitus on rajana. Riippumatta siitä, mitä harrastat tai miten harjoittelet, CrossCorella voit monipuolistaa harjoitteita. 

Kiipeilijänä tietysti innostun heti tällaisista sulkurenkain ja remelein varustetuista liikuntavälineistä, varsinkin jos siihen saa vielä yhdistää roikkumista, hauskanpitoa ja hikoilua. 

Soitellen lähdettiin siis tähän sotaan ja turpaan tuli. Treeni ja liikkeet oli todella rankkoja (varsinkin kun kaikesta piti kokeilla sitä haastavinta versiota ensimmäisenä) ja tuntui että ne lihakset joita olen treenannut salilla eivät suostuneet lainkaan toimimaan haluamallani tavalla remmien kanssa. Kyllä se rauta nousee maastavedossa ja ruho leuanvedossa, mutta Cross Core vei koulutuksessa 6-0 tätä mimmiä. Päivän jälkeen olin väsynyt mutta kuitenkin onnellinen Cross Core- ohjaaja.

Tästä voin olla maahantuojan kanssa yhtä mieltä: Cross Corella saa loistavasti kehitettyä kehon hallintaa, tukilihaksia ja treenattua kaikki lihasryhmät. Sykkeen saa myös hyvin koholle ja kaikki tämä on vielä kaiken lisäksi HAUSKAA!

Cross Core ryhmäliikuntatunteja järjestetään Suomessa ainakin Fresseissä tai sitten voit hankkia välineen itsellesi Wrangelta!

Hikisiä hetkiä sinulle, treenasitpa kehonhallintaa miten tahansa :)

Lotta

Uintipotkut sai uuden merkityksen

Ravintovalmennuksen ABC

Olin pari viikkoa sitten Jaakko Savolahden, Sami Sundvikin ja Olli Sovijärven ravintovalmennusseminaarissa. Siis wow! Kerrankin jotain missä oikeasti kyseenalaistetaan ja puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä!

Pohdimme seminaarissa muun muassa seuraavia aiheita:

• Miten lääkärit todella palvelevat potilaitaan KOKONAISVALTAISESSA hyvinvoinnissa ja terveyden lisäämisessä ruokavalion avulla? Onneksi funktionaalinen lääketiede ja lisääntynyt tietoisuus ja keskustelu on viemässä asioita oikeaan suuntaan. 
• Miten media ja ympäristö muokkaavat meidän käsityksiämme terveellisistä ruokailutottumuksista
• Vatsan ja suoliston hyvinvointi = kaiken terveyden lähtökohta
• Yksilölliset erot ravitsemuksessa ja kehon tarpeissa

Proteiineja, värejä, laadukasta rasvaa.
Aamupala á la Lotta!

Saamani personal trainerin koulutus sisälsi selkeän ravitsemusosion, jossa opiskelin elimistön terveellisen toiminnan kannalta oleellisimmat ravitsemuksen osa-alueet ja ravintovalmennuksen perusteita liikunnan näkökulmasta. Näillä perustiedoilla on hyvä lähteä alkuun, mutta pidän äärimmäisen tärkeänä ajan hermolla pysymistä ja sitä että koulutan itseäni jatkuvasti. Uutta tutkimusdataa ja myös median tuuttaamaa harhaanjohtavaa tietoa tulee jatkuvalla syötöllä meille kaikille tarjolle. Minun tehtäväni on toimia suodattimena tiedon ja asiakkaan välillä, jotta se oleellinen data saavuttaa juuri sen minun Mirkun ja Markun yksilöllisine tarpeineen. 

Tietyt perusperiaatteet ovat kuitenkin aina valmennuksissani voimassa ja ne saivat edelleen vahvistusta ja tukea tässäkin seminaarissa. Myös uusia näkökulmia tuli asioihin. Tiesitkö että lehmät elävät käytännössä ketoosissa?

Ruokaohjeistuksieni pääperiaatteita:

• NAUTI RUUASTA.
• Prosessoimaton OIKEA ruoka, sellainen mistä tiedät mitä syöt!
• Ajattele että aamiainen on ateria kuten muutkin, voit syödä aamulla samantapaisen aterian kuin lounaalla.
• Syö proteiinia joka aterialla.
• Lisää vihanneksia ja marjoja mielin määrin!
• Tue suolistosi hyvinvointia hapatetuilla tuotteilla kuten omenaviinietikka, kimchi ja hapankaali.
• NAUTI RUUASTA!

Aloita muutokset kuitenkin hitaasti ja maltilla niin muutoksista tulee pysyvä osa elämääsi. Integroi yksi muutos kerrallaan ja ota seuraava askel vasta kun edellinen muutos on luonteva osa arkeasi. Kun olet saanut ateriarytmisi ja sisältösi suuret linjat kohdilleen, voi alkaa hifistelemään lisää:

• Niin maitotuotteet kuin gluteenit ja sokeritkin häiritsevät ruuansulatuselimistön toimintaa ja laittavat "systeemin sekaisin"
• Mieti sopiiko maitotuotteet sinulle. Vähennä tarvittaessa.
• Vähennä sokeria, ei haittaa vaikka poistaisit kokonaan ruokavaliostasi ;)
• Vältä gluteenia, ei haittaa jos eliminoit nämäkin kokonaan.
• Muista hyvät rasvan lähteet: siemenet, pähkinät, avokado, oliiviöljy, kookosöljy.
• NAUTI EDELLEEN RUUASTA :)

Jaakko Savolahden sanoin: Jos treenaa kovaa, pitää syödä kovaa. Jos siis keskityt liikuntaan ja harjoitteluun täysillä, keskity eksponentiaalisen täysillä ruokavalioosi jotta ne tukevat toisiaan ja voit nauttia harjoittelun tuomista tuloksista!

Rakennan jokaisen asiakkaani ravinto-ohjeet näiden pääperiaatteiden ympärille, niin että ne sopivat kunkin yksilöllisiin tarpeisiin harjoitettavan liikunnan, mieltymysten ja elämäntilanteen mukaan. Myös allergiat, elämänrytmi ja ympäristö vaikuttavat tietenkin ruokavalioosi.

Seuraava Ravintovalmennuksen ABC pidetään 9.11.2013 Helsingissä, kannattaa seurata Jaakko Savolahden ilmoittelua esim. facebookissa. Seminaari sopii erityisen hyvin kaikille hyvinvoinnin saralla työskenteleville mutta myös omasta terveydestään ja syömisistään kiinnostuneille Mirkuille ja Markuille :)

Maukasta viikon alkua!

Lotta

Testing!

Proteiini on nyt hip ja pop.

Keväällä maitorahkahyllyt huusivat kaupoissa tyhjyyttään ja nyt jo melkein parsakaalinkin kyljessä lukee "proteiinia!!". Siksipä heittäydyin ihan villiksi ja ostin Fast Protein Pudding Double Chocolate:a. Ihan siis testimielessä. Samaan testipiikkiin ostin myös saman valmistajan uutta heraproteiinimakua mustikka-vanilja. Pääasiassa suosin ravinnonsaannissa "oikeita" ravinnon lähteitä, kuten kasviksia, lihaa, riisä ja sen sellaista. Toisinaan ja tilanteen niin vaatiessa pitää kuitenkin vähän "doupata".

Juon aina treenin aikana ja jälkeen heraproteiinilisää BCAA:n kanssa jotta jaksan tehdä Stelioksen minulle suunnittelemat tiukat treenit ja kehoni palautuu nopeammin seuraavaa harjoitusta varten. Proteiini ja BCAA-aminohapot auttavat lihasten palautumisessa ja nopeuttavat proteiinisynteesiä. Suomeksi sanottuna, keho alkaa syömään itse itseään jos sille ei anna tarpeeksi rakennusaineita. Voimaharjoituksen kohdalla "syöminen" eli rakennusaineiden purkaminen startataan mm. kehon proteiinivarastoista eli lihaksista. 

Tiukkaan aikataulutettuina tai muutoin fyysisinä päivinä saatan ottaa proteiinilisää myös välipalaksi. Olisikin kiva joskus syödä vanukasta litkun juomisen tai paniikkipatukoiden sijaan. 

Vanukas vs. vanukas

                               Fast Pudding 100g           Maitosuklaavanukas X 100g

Proteiinia                75g                                   3,6g

Hiilihydraatteja       7,4g                                  20g

josta sokereita         3,4g                                  17g

Rasvaa                    1,9g                                  2,8g

Ravintokuitua         13,8g                                0,6g

Say no more.

Jauhe sekoitetaan maitoon, joten tuosta ravintoarvot kohoavat hieman korkeammiksi Fastin kohdalla, mutta silti uskaltaisin väittää että proteiinivanukas on parempi vaihtoehto kuin "tavallinen". Ainakin paperilla.

Mutta mitenkäs maku sitten?

Eka kokeilu oli vähän susi. Heitin tottumuksesta maidon ja jauheet sekoituspurkkiin (niinkuin teen treeniheran kanssa) ns. takapuolituntumalla ja lopputulos oli maultaan ätläkkä ja suutuntumaltaan paksun jauheinen. 

Toisella yrittämällä maltoin mitata maidon ja jauheen suhteet oikein ja johan oli erilainen vanukas! Raastoin päälle laadukasta tummaa suklaata, kookoshiutaleita ja puolukoita sunnuntain kunniaksi. Maku ei ollut maitosuklaavanukas X:n veroinen, mutta kukapa saa veden maistumaan viiniltä? Ottaen huomioon proteiinivanukkaan hyödyt verrattuna tavisvanukkaaseen, on lopputulos erittäin positiivinen.  Ja tämä pitää myös nälkää, ei vain heilauta verensokeria ylös ja takaisin alas. 

Herkkupäivänä taidan jatkossakin kuitenkin ottaa aitoa tavaraa vanukkaan sijaan!

Muistathan että kaikki missä lukee "PROTEIINIA" ei lähtökohtaisesti ole terveellistä tai optimaalista ravintoa. Siinä parsakaalissakin on proteiinia, mutta suhteessa esim. kananmunaan jää proteiinin määrä aika vähäiseksi. Toisaalta taas parsakaalin proteiinipitoisuus vaikkapa lehtisalaattiin verrattuna on aika suuri. Liian usein näissä nyt niin trendikkäissä proteiinituotteissa on myös lisäaineita ja muita terveydelle ei niin hyödyllisiä aineita. Siksi suosittelenkin nauttimaa kehon tarvitseman energian pääsääntöisesti monipuolisista oikeista asioista valmistetuista ruuasta! 

Sitä tapahtumaa voisikin kutsua ruokailuksi energiansaannin sijaan.


Lotta

Nautintoja metsäretkellä

Kävimme viikonloppuna mieheni kanssa Sipoonkorvessa tutustumassa itäisiin sienimetsiin. Asuessamme Lauttasaaressa kävimme lännessä, Espoon suunnalla sienestämässä ja meillä on siellä tiedossa hyvä sienipaikka. Mutta nyt Herttoniemen kodista on mukavan lyhyt matka myös idän suuntaan. 20 minuuttia autolla ja onkin jo ihan metsässä.

Meillä on kaapissa jäljellä vielä edellisvuodenkin sienisatoa kuivattuna. Sitä on helppo ja nopea lisätä jauhelihan sekaan tai pataruokiin. Löytämisen ilo ja ulkoilusta nauttiminen vie meidät silti metsään vaikka varastot ovatkin vielä suhteellisen pullollaan. Ja tuoreet sienet ovat tietenkin ihan eri asia kuin kuivatut ja säilötyt.

Lauantai oli ihanan lämmin ja matkalla olo olikin hieman ylipukeutunut tuulihousuissa, kumppareissa ja vedenpitävässä juoksutakissa. Onneksi takki oli mahdollista jättää autoon ja metsän siimeksessä oli vähähän viileämpää.  

Herttoniemen
 lenkkipolun aarteet

Tällä kertaa sienisaalis jäi pienehköksi; Muutamia hassuja herkkutatteja ja yksi yksinäinen kantarelli. Niin ja ihan hyviä mustikoitakin löytyi aamujugurttiin lisättäväksi. Aikaa vierähti kuitenkin kolmatta tuntia uutta maastoa tutkiessa. Ainakin kyseinen paikka on otollinen niin tateille kuin suppilovahveroillekin. Kunhan nyt vaan sataisi niin niitä alkaisi putkadella! Lämmin sää oli  myös sopiva paikanpäällä AeroPress:llä valmistettuun kahvikupilliseen mättäällä istuskellen. Vesi oli pakattu mukaan termariin ja kahvi oli mukava jauhaa mieheni entisöimällä käsimyllyllä. Aurinkoisella paikalla olisi voinut vaikka päivänokoset ottaa, mutta tyydyin kuitenkin lähinnä kanervankukkien ja puidenlatvojen ihailuun. Joskus olisi kyllä mahtavaa vaikka nukkua ihan taivasalla!

Onneksi tatit ovat isoja sieniä, joten saimme maukkaan tattikastikkeen pekoniin käärittyjen kananfileiden kaveriksi. Sienien ja kanan kanssa sopii hyvin Uusi-Seelantilainen Sauvignon Blanc esim. tämä on hyvää!

Eilen kävelyllä totesin kuitenkin ettei Herttoniemestä tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan; Lauantaita suurempi saalis löytyi tästä ihan lähimetsästä :)

Mistä Sinä nautit viikonloppuna?

Lotta

Joogaa ilmassa

Kuten lienee jo tullut selväksi, innostun helposti.

Joogatoukka 

Joogassa on lukuisia suuntauksia; Hatha, astanga, flow, yin & yang, kundalini... Kaikki joogamuodot ovat kuitenkin harjoittelua jonka tavoitteena on oppia tuntemaan ja kehittämään itseään sekä voimaan hyvin ja terveellisesti. Kuvauksia eri joogasuuntauksista löydät täältä. Astanga-tyylin jooga on minulle liian dynaamista ja "vauhdikkaan järjestelmällistä", pidän eniten flow- ja yin & yang-joogasta. Flow (Yang) on dynaaminen hengityksen rytmittämä fyysinen harjoitus jossa on sekä voimaa, liikkuvuutta että tasapainoa vaativia liikkeitä. Yin on restoratiivisempia ja erisyisesti sidekudoksia ja ligamentteja venyttäviä liikkeitä sisältävää joogaa. Yin&Yang yhdistää flow:n dynaamiset ja yin:n rauhoittavat liikkeet. Näitä joogamuotoja pääset kokeilemaan ainakin Urban Mandalassa ja Hima:ssa. 

Kaikessa joogaharjoittelussa on fyysisen harjoituksen lisäksi tarkoitus harjoittaa myös mieltä. Itselleni erityisen haastavaa on tehdä harjoitus itseään kuunnellen; Yritän aina tehdä sen vaikeimman version asanasta ja jos se ei heti onnistu, turhaudun. Jooga kehittää kohdallani siis myös fyysisten lihasten ja liikkuvuuden lisäksi mm. kärsivällisyyttä ja sallivuutta omaa itseä kohtaan. Juuri niitä asioita joita tarvitsen arjessakin!

Nyt siihen innostumis-osioon.

Koska jooga on palaamassa aktiivisesti arkeeni, päätin kokeilla myös ilmajoogaa. Innostuimme aiheesta yhdessä kaverini Hennan kanssa ja lähdimme tiistaiaamuna Vertical Clubille ilmailemaan.

Näkymät kankaan sisältä

Tunti alkoi alkurentoutuksella kankaan sisällä istuskellen. Tuntui ihanalta olla painottoman tuntuisessa tilassa, oman itsensä kanssa leijuen. Rentoutuminen tuntui erityisen haastavalta tällä kertaa, koska olin niin innoissani ilmassa killumisesta. Rentoutuksen jälkeen teimme helppoja joogasta tuttuja voimaliikkeitä liinaa apuna käyttäen ja sen kanssa liikkeitä varioiden. Osassa liikkeistä liina lähinnä tuki asentoa ja osassa liinaan piti nojata lähes koko kehon painolla, jolloin erityisesti keskivartalo joutui koville. Aurinkotervehdys sai täysin uuden ulottuvuuden ilmajoogassa!

Dancer´s pose (Natajarasana)
on aika paljon helpompi näin päin

Yllätyin siitä että alkeistason tunnilla lähdettiin tekemään haastavan näköisiä ylösalaisin tehtäviä asentoja liinassa roikkuen. Luottamus kankaaseen lisääntyi  kuitenkin tunnin myötä ja kun uskalsi luottaa itseensä (ja kankaan kestävyyteen) olikin oikeastaan aika helppo ojentautua sulavasti (?) roikkumaan inversioasanoihin. Ohjaaja opasti ammattitaitoisesti ja auttoi tarvittaessa asentoon turvallisesti pääsemisessä ja sieltä poistumisessa. Kuinka upealta ja naiselliselta olo tuntuikaan! Mahtavaa että jotain tällaista missä saa jo heti alussa tällaisia onnistumisen kokemuksia, on tarjollaa. Varsinkin tällaiselle mullehetikaikkinyt-tyypille. Se sallivuus taisi tässä kohtaa unohtua kun halusin saada mahdollisimman näyttävän kuvan itsestäni kankaan kanssa...

Tunti loppui rentoutukseen jossa pötköttelimme kankaan sisällä kuin riippumatossa. Olo tuntui kotelossaan turvallisesti uinuvalta toukalta. Tänne olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa ja rentoutuminenkin tuntui helpommalta.

Harjoituksen jälkeen olo erityisesti selkärangan ja lantion alueella oli todella vetreä ja tuntui siltä että pituutta olisi tullut vähintään pari senttiä lisää. Puhun usein asiakkaillenikin selkärangan traktiosta (nikamien pitkittäisveto) joka vähentää painetta esim. välilevyjen/ nikamien välissä. Eräät joogassa tehtävät taivutusliikkeet, roikkuminen puolapuissa tai vaikka puun oksassa ja ilmajoogan inversioliikkeet tekevät siis erityisen hyvää selällesi juuri sen selälle suoman traktion takia. 

En ehkä vaihtaisi perusjoogaharjoittelua kokonaan ilmajoogaan, mutta tämä on ehdottomasti laji jota haluan kokeilla uudestaankin. Olenkin jo suunnitellut asiakkaani kanssa yhdessä tunnille menemistä ja nyt se tuntuu valmentajastakin turvalliselta kun on käynyt ensin testaamassa itsekseen.

Kiitokset Hennalle (joka kirjoitti omista kokemuksistaan tänne) ja Vertical Clubin Viljalle hurmaavasta kokemuksesta!

Suosittelen!


Lotta

Muikeaa loppukesää!!

Vuosi yrittäjänä on vierähtänyt nopeasti. Paljon asioita, joita päätin tehdä (kuten blogin aktiivinen ylläpito) olen jättänyt taka-alalle ja keskittynyt olennaiseen (asiakkaiden hankinta, yrittäjyyden opetteleminen, oma hyvinvointi). Toisaalta eteen on tullut vuoden aikana aivan upeita mahdollisuuksia, ihmisiä ja kokemuksia. Eli antoisaa on ollit. Nyt olen kuitenkin hiljaa mielessäni tehnyt uudenvuodenlupauksen sekä elämääni että blogiini liittyen. En kuitenkaan kirjoita sitä tänne, ettei ahdistus iske ennen aikojaan :D

Oma hyvinvointi on ollut vahvasti tapetilla. Miten kestää se, ettei työtilanne ole koko ajan vakaa ja miten pitää itsestään huolta erityisesti ruuhka-aikoina? Paineet on kovat, voin kertoa! Viimeisen vuoden olen lisäksi treenannut tiiviisti valmentajan kanssa leuanvetoja ja käsilläseisontaa. Harjoitteluun on kuulunut tiukkaa voimatreeniä ja keho on ollut kovilla koska olen samalla ohjannut paljon ryhmäliikuntaa.

Niin ja eihän yrittäjät koskaa pidä lomaa? Vai pitääkö?

Tänä vuonna loma alkoi Kakkugallerian kakkubuffetista.
Aika ihanasti alkoikin, nam!

Jo viime syksynä Terveysmessuilla tein intuitiivisen päätöksen varata retriitin ja näin lukita kesälomani tälle vuodelle ainakin sen osalta. No matter what, olisin lomalla ainakin neljä päivää!  Lopulta pystyin pitämään kaksi viikkoa lomaa (ja kolmas tulee syksyllä!!). Oli ihan loistavaa että retriitti oli varattuna. Olemme lisäksi kaiken tämän yrittämisen opettelun ohessa ostaneet mieheni kanssa asunnon jota olemme remontoineet taloyhtiön putkiremontin aikana neljä kuukautta. Villa Mandalan Hengähdyshetkiä-retriitti tuli juuri oikeaan saumaan pitkän puristuksen perään.  

Retriitti-kokemus oli aivan ihana!! Joogasimme päivittäin kaksi kertaa, söimme loistavan kokin valmistamaa kasvisruokaa ja päivittäiseen rentoutumiseen oli varattu runsaasti aikaa. Nukuin päiväunet joka päivä!! Nautin hiljaisuudesta! Elin ilman puhelinta ja sähköpostia! WAUU! Tähän voisi tottua :D

Miljöö oli Villa Mandalassa kohdillaan

Teimme neljän päivän aikana ihania valmennuksellisia harjoituksia ja annoimme sekä keholle että mielelle lempeitä hengähdyshetkiä. Päivittäinen jooga tuntui niin ihanalta että keväällä (uudelleen) herännyt kiinnostus joogaa ja jossain vaiheessa sen ohjaamiseen ja jopa opettamiseen sai lisää boostia. Olen harrastanut epäsäännöllisesti joogaa jo vuosia, mutta nyt innostus kasvoi niin kovaksi, että haluan aloittaa säännöllisen harjoittelun. Niin ja haluan edelleen jatkaa Stelioksen valmennuksessa (leuanveto onnistui jo!). Jaksaakseni erityisesti fyysisesti, päätin keventää työlastia ja keskittyä pääsääntöisesti henkilökohtaisiin ohjauksiin ja valmennuksiin. Oman hyvinvoinnin ylläpito jättämällä vakituiset ryhmäliikuntaohjaukset pois oli raskas päätös, mutta sen tehtyäni tuntuikin ihanan keveältä! Nyt saan keskittyä entistä enemmän omaan itseeni ja siten voin antaa entistä enemmän itsestäni myös asiakkailleni. 

Vakituntini loppuvat kuun vaihteessa, ja sitten pääsen liikkumaan oman mieleni mukaan pelkäämättä sitä jaksanko seuraavalla ryhmäliikuntatunnilla vetää täysillä asiakkaiden edessä. Viimeiset tuntini pidän ensi viikolla ja yhtäkkiä tuntuukin haikealta. Osa asiakkaista on käynyt tunneillani alusta saakka ja tuntuu siltä että olen pettänyt heidät. Oli vaikeaa kertoa lopettamisesta heille. Päätökseni kuitenkin pitää ja tapaanhan heitä varmasti tuurausten merkeissä kun syksy koittaa. Oma itse on kuitenkin aina se tärkein (ja joskus maailman napa).

Syyskuuta odotellessa kävin kokeilemassa lentojoogaa! 

Siitä pian lisää!

Lotta

P.S. Liikuntapalvelu ILO:lla on jo oma logo ja pian nettisivutkin aukeavat! 
Logoa ja sivuja on ihanan ahkerasti työstänyt serkkuni Milla. 

Stressi, "ystäväni"

Ystäväni ja perheeni tietävät että stressaan paljon, ja helposti. Joskus sen saattavat huomata työkaveritkin pikaisista tiuskaisuista, tohottamisesta tai hyperaktiivisesta, jopa maanisesta häsellyksestä ja mukakiireestä. Stressaantuneena stressaannun lisää kun huomaan käyttäytyväni "stressaantuneesti". Ja sitten jos ei ole mitään erityistä mistä stressata, keksin kyllä jotain. Milloin on koti imuroimatta, milloin siihen yhteen sähköpostiin vastaamatta, joskus rahasta, toisinaan stressaan jopa siitä että on vapaapäivä tai siitä keskenjääneestä stressinhallintakirjasta joka makaa sängyn vieressä (niiden pölypallojen kanssa). 

Nyt stressin aiheena on parin viime kuukauden aikana (muunmuassa) ollut tämä blogi. "Minun PITÄÄ kirjoittaa sinne", ajattelen. Olen vaientanut tämän äänen päässäni sanomalla itselleni "Sinulla on tärkeämpääkin tekemistä, priorisoi" tai "Sinun pitää välillä levätäkin" tai "Inspiraatio tulee kyllä, kirjoitan sitten". Niinpä niin.

Välttelyn maailmanmestari

Stressiä, ainakin minulle, ja uskallan väittää että monelle muullekin, aiheuttaa eniten asioiden välttely. Olen vältellyt blogiin kirjoittamista nyt yli kaksi kuukautta. Mitä pidemmälle välttelen, sitä vaikeammaksi ja korkeammaksi toimeen tarttumisen kynnys muodostuu. Pahimmillaan näitä kynnyksiä kasaantuu vastaamattomien sähköpostien, tekemättömien (koti)töiden, treenaamisen (tai treenaamattomuuden), kiireen ja negatiivisten ajatusten myötä useita päällekkäin. Kynnys nousee Kiinanmuurina edessäni. 

Ihminen toimii mm. stressihormoni kortisolin takia (hetkellisesti) tehokkaammin ja aikaansaavammin stressissä. Se on elinehtomme, emme selviytyisi ilman stressiä. Mutta entä jos stressistä tuleekin koko elämän täyttävä tila, päivästä ja viikosta toiseen? Ja minun, "hyvinvoinnin ammattilaisen", jos jonkun pitäisi tietää miten väärään suuntaan tässä kohtaa lähdetään jos stressaa maailmankaikkeuden mittakaavassa aika pienestä asiasta kuten blogikirjoitus. Ja siitä huolimatta se kirjoittamaton blogikirjoitus stressaa. Ja siitä huolimatta välttelen sen kirjoittamista. Tieto sen kuin lisää tuskaa.

Härkää sarvista, tartu toimeen, just do it ja hyväksy tosiasiat

Vaihtoehtoja on vähintään kaksi:  Tarttua toimeen, purkaa se muuri tiili tiileltä. Tai antaa muurin kasvaa kasvamistaan. Olen elämäni aikana purkanut kymmeniä, ellen satoja, kiinanmuureja. Joka kerta se kuitenkin on (onneksi) hieman matalampi ja jossain vaiheessa voin lakata kutsumasta sitä kiinanmuuriksi. Ja voin myös hyväksyä että asioiden kasaantuminen jatkuu tästä eteenpäinkin aika ajoin. Elämästä ei tule valmista, edes meille organisoinnin perfektionisteille. Aina on jotain jonka voisit vielä tehdä. Aina on jotain mihin tarttua. Aina löytyy jotain mitä "pitäisi". Hyväksy se ja tartu niihin asioihin joille voit tehdä jotain ja jätä energiaa vievät välttely ja turhien asioiden murtehtiminen. Joskus voi olla myös tekemättä mitään, ja se on paras ratkaisu siinä hetkessä.

Automaatista manuaaliin

Aivomme toimivat suuren osan ajasta automaatio-ohjauksella. Kun opimme jotain uutta; uusi treeniliike, autolla ajaminen, uudet työtehtävät, toimintamallit (kuten mainoskatko = kävele jääkaapille), tulee asioita toistaa useita kertoja jotta opimme ne niin hyvin että voimme luottaa asioiden hoituvan "automaattisesti". Jotkut automaatit ovat hyviä. On ihan hyvä että esimerkiksi autolla ajamiseen ei tarvitse kuluttaa ihan niin paljon energiaa kuin silloin 18-vuotiaana autokoulussa kurvaillessa. Jotkut toimintamallit ovat kuitenkin haitallisia, kuten tämä jääkaappiesimerkki. Se todennäköisesti johtaa huonoimpiin elämäntapoihin (napostelu), varsinkin jos on käynyt automaattiohjauksella myös kaupassa.

"Oppimisessa on kyse aktiivisesta tiedon muokkaamisesta, jäsen­tämisestä ja merkitysten analysoinnista ja siihen vaikuttavat vahvasti yk­silön tavoitteet, tunteet ja motivaatio. Tiedon painuminen muistiin tarkoittaa tiedonvälitystä tiettyjen hermosolujen välillä, mikä tarpeeksi pitkään jatkuessaan muuttaa hermosolujen keskinäistä viestintää pysyvästi." (Lähde)

Olen lukenut viime päivinä erilaisia blogeja ja saanut taas näitä automaattisia stressipistoja sydämeeni. "Muut kirjoittavat useasti viikossa", "Minunkin PITÄISI" ja pahimmillaan todellakin: "Olen huono". 

"Tarpeeksi pitkään jatkuessaan muuttaa hermosolujen viestintää pysyvästi." Aivot tarvitsevat siis toistoa uuden oppimiseen. Sen sijaan että moitin itseäni kirjoittamattomasta blogista, voin muuttaa toimintani automaattista suuntaa ajattelemalla toisin. Aina kun muistan. Aivot eivät nää eroa todellisuuden ja ajatusten välillä, ne reagoivat kaikkiin annettuihin viesteihin, niin ulkoisiin (sapelihammastiikeri hyökkää) kuin sisäisiinkin (ajatus "Olen vaarassa!") kuin ne olisivat kaikki totta ja keho toimii sen mukaan. Jos toistan tarpeeksi usein olevani huono koska en ole kirjoittanut sitä kirottua tekstiä, alan toimimaan ja uskomaan oman profetiani mukaisesti. Siitä huolimatta että tiedostan tämän joskus (tai oikeastaan aika usein) automaatio-ohjaus kytkeytyy kuitenkin huomaamattani päälle ja siirryn jälleen ohjaamosta matkustajaksi. Silloin on oiva hetki  havainnoida mitä juuri tapahtui ja miksi, enemmin kuin moittia siitä että antoi näin tapahtua taas. Ensi kerralla olen taas viisaampi. Jo se, että tiedostan "huonon"  tai "väärän" toimintamallini, auttaa oikeaan suuntaan.

Luettuani tänään aamupäivällä Joni Jaakkolan blogikirjoituksen päätin tarttua toimeen. Mitä sitten jos tämä teksti ei ole se maailman täydellisin tai oivaltavin (vaikka omasta mielestäni tästä tuli oikeastaan aika hyvä). En kirjoittanut mitään mullistavaa tai uutta mitä ei Googlettamalla löytäisi. Kuitenkin: Tartuin toimeen ja tein sen. Olen taas askelen lähempänä manuaaliohjausta. 

Kiitos Joni!



Aurinkoisia kevätpäivä toivottaen,
Lotta

PS. Kirjoitin tämän jutun torstaina, nyt on lauantai. Päätin liittää mukaan videon maaliskuulta ja tietenkin se piti ensin editoida ja hioa valmiiksi ;)

Luonnollista meininkiä ja oma puuni

Olin viime sunnuntaina Jaakko Savolahden Luonnollisen liikkumisen kurssilla CrossFit Central Helsingin tiloissa. 

NIIN KIVAA!!!!!!!!!!

On vaikea kuvata kuinka SIISTIÄ oli tehdä kaikkea joka on joskus ollut ihmiselle ihan luontaista. Ja pitäisi olla edelleen! Hälyttäväähän tässä lausahduksessa on se, että kaiken tämän pitäisi olla edelleenkin ihan luontaista ihmiselle. Mutta kun ei ole, istumme toimistoissamme, teemme töitä öisin ja rötkötämme sohvalla sen sijaan että kiipeilisimme, ryömimisimme (mahduin ylättävän pienestä kolosta kulkemaan kun tekniikka oli oikea!), tasapainoilisimme, kyykkisimme, roikkuisimme tai edes kävelisimme. Oli myös hurja huomata kuinka itsekin on vieraantunut luonnosta! Vaikka harrastan kiipeilyä, osoittautuivat kurssilla tehtävät kiipeily- ja roikkumistehtävät kaikista vaikeimmiksi minulle. Kiitokseksi sain vain mojovia mustelmia mm. pohkeisiin ja käsivarsiin. Jollain perverssillä tavalla sekin tuntui siistiltä :) 

Osaatko Sinä vielä tasapainoilla viiden sentin levyisellä "oksalla" tai hypätä tasajalkaa metrin tai kahden päähän?

SISULLA P***ELE!

Kaikki muut osallistujat olivat miehiä, joten perässä pysyminen oli jo senkin takia haastavaa. Sitten kun vielä oma luonne on "hieman jääräpäinen" tällaisissa asioissa, oli tietenkin näytettävä (tai ainakin yritettävä näyttää) että täältä pesee, naiset jaksaa myös! Yhdessä harjoituksessa kokeiltiin erilaisia tapoja kantaa toista ihmistä. Pakkohan se oli kurssin isointa miestä (ohjaaja itse) koettaa nostaa palomiesotteella:

Hiiop!

Hyvä asento ja tekniikka on kaiken a ja o.

Sitten voi poseerata!

Pääasiassa päivään sisältyi tekniikkaharjoittelua mutta päivän lomassa teimme kaksi erittäin intensiivistä noin 10 minuutin treeniä. Ensimmäisessä tehtävänä oli parikilpailu lajeina: juoksu, nelinkontin juoksu ja juoksu kaveri reppuselässä. Siinä sitten painettiin 80kg kaveri niskassa, polte kurkussa ja reidet hapoilla.  JES! En muista lapsuuden kisailujen jälkeen saaneeni samanlaista tunnetta (niin hyvässä kuin pahassakin) kehooni. Loppumetrit oli suoraan sanottuna painettava veren maku suussa ja sillä kuuluisalla Suomalaisella sisulla ja erityisesti naisenergialla.

Toinen treeni tuntui jo kevyemmältä (vaikka se ajoittuikin intensiivisen kahdeksantuntisen päivän loppupäähän): Hyppimistä, kiipeilyä, wall-ball:ia ja tasapainoilua kiertoharjoitteluna. Tehokasta ja hauskaa!!

Voin suositella luonnollista liikkumista ihan kaikille, vieraantuminen luonnosta loppukoon än yy tee NYT! 

Tutustu Jaakon ajatuksiin ja paleomaailmaan Jaakon ja HelsinkiPaleon sivuilla. Itse haaveilen myös suorittavani MovNat-sertifikaatin lähivuosina jotta voin antaa myös Sinulle valmennusta luonnollisen liikkumisen saralla. Onneksi haaveet on tehty toteutettaviksi :)

OMA PUU OMALLA POLULLA

Uusia työkuvioita on jälleen tiedossa! 

Lifetime Wellnessin Arbormea Studio (Arbormea lat. minun puu) sijaitsee Westendissä ja valmennuskonsepti on jotain, mitä en ole ennen ainakaan Suomessa nähnyt.

Olen siis tammikuusta alkaen osa Arbormean ja Lifetime Wellnessin valmentajatiimiä ja odotan innolla kaikkia uusia haasteita joita uusi positio minulle tuo. Lifetimewellness valmentaa meidät valmentajat entistä rautaisemmiksi ammattilaisiksi Oma Polku-ohjelmalla. Saamme lisää työkaluja ja voimavaroja oman työn tekemiseen ja asiakkaiden valmentamiseen mahdollisimman antoisalla tavalla niin asiakkaan kuin valmentajankin näkökulmasta. Missiomme on tuottaa kuntoilua joka solulla, tunteella ja älyllä. Ihminen on kokonaisuus ja onnellisuus ja hyvinvointi koostuu pienistä osasista, joista jokainen on yhtä tärkeä.

Ota hetki itsellesi, ihan pari minuuttia riittää, ja pohdi: Mikä tekee MINUT onnelliseksi? 

Aurinkoinen sää lupailee jo kevättä, pian se sieltä tulee!

Lotta

ps. Joulu-tammikuun kuukauden (!!) flunssarumban jälkeen leuanvetotreenit ovat jatkuneet antoisasti Stelioksen valmennuksessa! Tuloksia alkaa tulla pikkuhiljaa, JES!